Hepatiitti D on niin ikään yksi hepatiittityypeistä. Sen aiheuttajana on D-hepatiittivirus. Tähän virustyyppiin ei altistu henkilö, jolla ei ole jo ennestään B-hepatiittia. Tämä johtuu siitä, että B-hepatiittiviruksen olemassaolo elimistössä on edellytys sille, että D-hepatiittivirus
pääsee leviämään elimistöön. D-hepatiittivirus siirtyy ihmisestä toiseen verikontaktissa tai seksuaalisessa kanssakäymisessä, mikäli sukupuoliyhteydessä ei ole käytetty suojaavaa ehkäisyä. Useimmiten HDV:hen sairastuu kuitenkin huumeita käyttävä henkilö, joka erehtyy pistämään itseään “likaisella neulalla. Suomessa D-hepatiittia ei tavata kovinkaan usein, mutta esimerkiksi joissain osissa Itä-Eurooppaa, Välimeren alueen maissa sekä Lähi-Idässä, Etelä-Amerikan pohjoisosan maissa ja päiväntasaajan eteläpuolisessa Afrikassa se on huomattavasti tavallisempi tauti. Suomessa D-hepatiitti todetaan vain muutamalla henkilöllä joka vuosi. Arviolta maailmanlaajuisesti D-hepatiittia kantaa noin 20 miljoonaa ihmistä.
Mikäli henkilö sairastuu hepatiitti D -virukseen ja luonnollisesti kantaa siinä tapauksessa myös hepatiitti B -virusta, saattaa pitkällä aikavälillä kärsiä monenlaisista varsin vakavistakin terveysongelmista, kuten kirroosista ja maksasyövästä. Yhteisinfektion aiheuttaman maksatulehduksen voimakkuus on useimmiten korkeampi ja lopullinen ennustekin kehno. Valitettavasti D-hepatiittia vastaan ei ole olemassa rokotetta, mutta B-hepatiittirokotteen ottaminen on tehokas keino suojautua kummaltakin virukselta. D-hepatiittivirus diagnosoidaan tavallisesti verikokeella testaamalla virusta vasta-aineella.