Miten hepatiittia voi hoitaa, jos se ylipäätään on edes mahdollista? Eri hepatiittityyppien välllä on eroja hoitomuotojen suhteen. Joitain hepatiitteja ei ole mahdollista varsinaisesti hoitaa, vaan ne paranevat itsestään. Jotkut toiset hepatiitit puolestaan ovat hallittavissa lääkkeillä, mutta osa ihmisistä voi siltikin jäädä kantamaan tautia. Seuraavaksi esitellään eri hoitokeinot hepatiittityyppien mukaan.
A-hepatiitti
Tälle hepatiittityypille ei valitettavasti ole mitään suoranaista hoitomuotoa. Mikäli henkilö sairastuu A-hepatiittiin, ohjeistaa lääkäri silloin potilasta olemaan nauttimatta alkoholia tai huumausaineita sillä aikaa kun paraneminen on käynnissä, ja tietenkin ihanteellisimmassa tilanteessa pidättäytyä niiden nauttimisesta kokonaan. Suurin osa akuuttiin A-hepatiittiin sairastuneista potilaista paranee itsestään ilman sen suurempia hoitoja.
B-hepatiitti
B-hepatiittiin sairastuneelle henkilölle tärkein ohje on riittävän levon takaaminen. Potilaan on syytä noudattaa erityistä ruokavaliota, joka sisältää runsaasti proteiinia ja hiilhydraatteja. Tähän on syynä se, että proteiinit ja hiilihydraatit korjaavat vahingoittuneita maksasoluja ja lisäksi ne suojelevat maksaa vahingoittumiselta. Mikäli pelkän terveellisen ruokavalion noudattamisen ei katsota riittäväksi hoitokeinoksi, voi lääkäri myös määrätä viruksia torjuvana lääkityksenä interferonia.
Useimmiten B-hepatiitti paranee lepäämällä, mutta pieni osa sairastuneista jää kuitenkin taudinkantajiksi. Aikuisena B-hepatiittiin sairastuneista noin viisi prosenttia jää kantamaan tautia läpi elämänsä. Tällöin kunkin potilaan kohdalla on tehtävä yksilöllinen suunnitelma taudin seuraamiseksi ja hotamisesi. Kun B-hepatiitti on luonteeltaan krooninen, pyritään virus häätämään tai sen määrä elimistössä minimoimaan äärimmäisen alhaiselle tasolle. Tästä on potilaalle etua pitkäll aikavälillä, sillä näin estetään mahdollista kirroosia tai maksasyöpää puhkeamasta. Kroonisessa B-hepatiitissa voidaan hoitomuotona käyttää interferonia, jonka tavoitteena on tukea elimistön luontaista vastustuskykyä. Interferonilääkkeitä pistetään kehoon injektioilla viikottain noin yhden vuoden ajan.
C-hepatiitti
Kroonisesta C-hepatiitista kärsivien ihmisten parantumisprosentti on noin 70-90 prosentin luokkaa. C-hepatiittia hoidetaan yleensä erikoissairaanhoidossa poliklinikalla ja hoidon tehokkuus vaihtelee virusgenotyypin mukaaan. Hoitosuunnitelma laaditaan sen jälkeen kun potilaalta on otettu verikokeet ja kuvantaminen. Toisinaan myös maksasta otetun koepalan tai kaikukuvauksen perusteella analysoidaan potilaan hoidontarvetta. C-hepatiitin kohdalla hoidossa on tapahtunut hyvin lyhyessä ajassa monenlaista kehitystä. Viimeisten parin vuoden aikana on hoitoihin tuotu muutamakin virusspesifinen lääke, joilla voidaan hoitaa C-hepatiittia varsin tehokkaasti. Nämä lääkeyhdistelmät ovat erinomainen vaihtoehto myös silloin kun interferonihoito ei sovellu potilaalle syystä tai toisesta.
D-hepatiitti tai E-hepatiitti
Ainakaan vielä ei ole onnistuttu kehittämään tehokasta hoitomuotoa hepatiitin D- ja E-tyypeille. Sekä D-hepatiitti että E-hepatiitti paranevat itsestään noin 2-4 viikon kuluessa tartunnan saamisesta.
Hepatiitti, joka ei ole viruksen aiheuttama
Mikäli potilas kärsii tällaisesta hepatiitista, täytyy hänen elimistöstään poistaa haitta-aineet sairaalahoidossa esimerkiksi vatsahuuhtelun tai väkisin käynnistetyn oksentamisen kautta.